perjantai 23. syyskuuta 2016

Vaihderikasta koiramaista elämää

Tyypilliseen tapaani edellisestä blogipäivityksestä on kulunut aikaa jo melkoinen tovi. Koska monenlaista on ehtinyt tapahtua viimeisimmän päivityksen jälkeen, tulee tästä(kin) päivityksestä multipäivitys eli kokoan tähän kaikki tärkeimmät koiriin liittyvät tapahtumat tämän vuoden alusta lähtien.

Vuoden alussa kantautui hyviä uutisia kasvattirintamalta, kun ensimmäisen ajokoirapentueemme kasvatti Mehtäpirun Idän-Lahja ”Telle” menestyi upeasti useammassa ajokokeessa ja koekauden päättyessä Telle oli enää yhden 1-tuloksen päässä Suomen Käyttövalion arvosta.


Samaan aikaan toisen kääpiöpinseripentueemme kasvatti Mehtäpirun Onnenliekki ”Eemi” aloitti agility-kilpailu-uransa ja nousi nopeassa tahdissa ensin 2-luokkaan ja pian sen jälkeen 3-luokkaan.


Kasvattajina tunnemme suurta ylpeyttä Tellestä ja Eemistä ja olemme erittäin kiitollisia koirien omistajille, jotka ovat vieneet koiriaan hienosti eteenpäin. Jokainen kasvattaja ja koiranomistaja tietää, että vaikka pentu olisi kuinka lupaava, sen eteenpäin viemiseksi pitää käyttää paljon aikaa ja nähdä runsaasti vaivaa, jotta pennusta kasvaa niin osaava ja taitava koira kuin Telle ja Eemi ovat.

Maaliskuussa laumamme kasvoi yhdellä kääpiöpinserillä, kun Martan täyssisko, Eskon ja Elsan tytär Valma, muutti takaisin meidän laumaan. Valma ehti asua luovutusiän jälkeen reilut kolme vuotta lapsiperheessä maaseudulla, mutta maaliskuussa teimme yhteistuumin perheen kanssa päätöksen, että Valman on parempi palata takaisin meille. Valmalla oli meille tullessa sellaisia kujeita, joihin en ollut tottunut muiden koiriemme kanssa, mutta pikku hiljaa Valma on oppinut meidän lauman tavoille ja yhteiselo alkaa olla jo hyvinkin mutkatonta.


Huhtikuussa laumaamme kohtasi suuri suru, kun vanhin ajokoiramme Tivakan Hilla ”Hilla” sairastui äkillisesti ja jouduttiin lopettamaan. Hilla sai ärhäkän tulehduksen, johon ei auttanut mikään lääkitys, vaan tulehdus levisi laajalle kehoon, ja lopulta ei ollut enää tehtävissä muuta kuin päästää Hilla lopullisesti kivuistaan. Toukokuun lopulla saimme Eviralta Hillan ruumiinavauspöytäkirjan, jonka mukaan Hillan kuolinsyy oli luuydinperäinen sisäsyntyinen toimintahäiriö.


Reilu viikko Hillan kuoleman jälkeen toinen ajokoiramme Ojansuun Siiri ”Halla” synnytti kuusi potraa pentua. Kaksi pennuista oli tyttöjä ja neljä oli poikia. Hallan pentuja ihastellessa ja niiden kasvua ihmetellessä suru Hillan kuolemasta hellitti pikku hiljaa. Hallan pentueen teemaksi valikoitui ”Soturi” ja pennut saivat kennelnimikseen Mehtäpirun Soturi Wilhelm Tell, Mehtäpirun Soturi Robin Hood, Mehtäpirun Soturi Harald Hirmu, Mehtäpirun Soturi Zorro, Mehtäpirun Soturi Yoda ja Mehtäpirun Soturi Xena. Kaikki pennut pääsivät ihaniin koteihin ja nyt syyskuuhun mennessä suurin osa pennuista on jo ajanut jänistäkin.


Heinäkuussa laumamme nuorin kääpiöpinseri Mehtäpirun Chili Cheyenne ”Martta” ja emänsä Crazy Cowboy’s No One Else ”Elsa” kävivät silmä- ja polvitarkastuksessa ja molemman silmät ja polvet todettiin terveiksi. Samaan aikaan Martalla alkoi juoksu ja hieman myöhemmin Martta kävi kyläilemässä Oompa Loompa’s Tigerlike ”Kaken” luona Lappeenrannassa. Elokuussa Martta ultrattiin ja ultrakuvan perusteella todettiin, että vierailu Kaken luona oli ollut erittäin tuloksekas. Tällä hetkellä Martta on viimeisillään kantavana ja oireet viittaavat siihen, että synnytys voi alkaa hetkenä minä hyvänsä.


Elokuussa Mehtäpirun Idän-Mahti "Mahti” osallistui Suomen Ajokoirajärjestön Erikoisnäyttelyyn Polvijärvellä. Tuomarina oli Matti Hautala ja Mahdin tuloksena oli AVO-ERI AVK4. Kasvattajina olemme ylpeitä upeasta koirasta ja kiitollisia Mahdin omistajille, jotka sadetta uhmaten osallistuivat Mahdin kanssa näyttelyyn.


Syyskuun 14. päivänä meidän ensimmäinen kääpiöpinserimme Iitin Tiltun Ritari Retee ”Esko” täytti jo 7 vuotta. Esko on ollut aina huippu persoona, eikä ikä ole tuonut muutosta siihen asiaan. Eskolle on kertynyt vuosien aikana monta lisänimeä ja nykyisin Eskon koko nimi onkin jo Esko Einari Escobar Superego Zumba-mestari Juippi Juokale Juolevi kääkkä. Se on pitkä nimi ja Esko ”kirjoittaa” sen aina pissiessään koko pituudessaan puiden runkoihin tai kinosten reunoihin.


keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Suuri suru

Edellinen blogi-päivitykseni oli huhtikuun alussa meidän Essin 10-vuotis syntymäpäivänä. Essi oli tuolloin vielä tosi hyvässä kunnossa, mutta tämän viikon maanantaina 31.8. jouduimme saattamaan Essin viimeiselle matkalleen.

Essi laihtui kahdessa viikossa tosi rajusti ja viikonlopun aikana hengittäminen alkoi vaikeutua. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Essi ei pystynyt enää nukkumaan kunnolla, kun makuuasennossa hengittäminen oli vaikeaa. Ilmeisesti sisäelimissä oli kasvain, joka vei Essin nopeasti.

Essi rakasti uimista, joten kävin sen kanssa vielä meidän lammella uimassa ennen kuin lähdimme eläinlääkärin luo. Essi haudattiin maanantai-iltana meidän perheen lemmikkien "sukuhautausmaalle". Essi nukkuu nyt meidän toisen rottweilerin Emman vieressä, eikä sillä ole enää kipuja. Essillä on nyt hyvä olla.

Essi oli aina iloinen ja hyvällä päällä ja sellaisena tulemme Essin aina muistamaan.



tiistai 7. huhtikuuta 2015

Essi täyttää 10 vuotta

Meidän lauman suurin ja vanhin koirajäsen, Essi, täyttää tänään 10 vuotta.

Hain pienen prinsessan 8-viikkoisena Itävallan vuorilta tänne tuhansien järvien maahan.


Essi tuli laumaan, jossa oli vain yksi koira hänen lisäkseen.


Vuosien aikana lauma on kasvanut monilla koirilla ja muilla eläimillä – ja jokaisen uuden perheenjäsenen Essi on ottanut yhtä iloisesti vastaan.


Korkeat paikat eivät ole koskaan huimanneet vuorilla syntynyttä tyttöä ja vesi on ollut Essin lempielementti siitä lähtien, kun se ensimmäisen kerran pisti tassunsa suomalaiseen järveen.



Essi on nauttinut elämästään joka solulla ja elämäniloa on riittänyt kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Kymmenen vuoden aikana Essiltä on operoitu molemman polven ristisiteet, toisesta takajalasta on poistettu yksi varvas, myös kohtu ja yksi nisä on poistettu, ja lisäksi molemmassa etutassussa on nykyisin nivelrikko.



Kaikesta huolimatta vauhti ei ole hiipunut yhtään, eikä harmaita karvojakaan löydy vielä kuin muutama yksittäinen leuan alta.



 Oikein paljon onnea meidän ilopillerille!

perjantai 20. helmikuuta 2015

Hyviä ja huonoja uutisia

Jälleen on kulunut yli puoli vuotta edellisestä blogi-päivityksestä. Suuressa laumassa sattuu ja tapahtuu jatkuvasti jotain, mutta kaikkea ei ehdi millään kirjaamaan ylös. Niinpä välillä on hyvä istua alas ja tehdä yhteenvetoa siitä, mitä kaikkea onkaan taas ehtinyt sattua ja tapahtua.

Juhannuksen jälkeen, kun ajokoirapennut olivat lähteneet maailmalle, saimme viimeisteltyä kasvihuoneen, jonka rakentamisen aloitimme, kun edellinen, Saksasta ostettu alumiinirunkoinen kasvihuone oli luhistunut edellisen talven lumien alle. Uuden kasvihuoneen rakensimme vanhoista rintamamiestalon ikkunoista ja lopputuloksesta tuli niin vankka, että tämä kasvihuone kestää varmasti talven lumet.



Vaikka saimmekin kasvien taimet kasvihuoneeseen melko myöhäisessä vaiheessa, ehdimme nauttia kasvihuoneen antimista runsain mitoin ennen syksyn kylmiä öitä.




Kasvihuoneen antaman sadon lisäksi pihapiiristämme löytyi runsaasti myös muita hyödynnettäviä kasveja, joista talven varalle keräsin ja kuivasin mm. nokkosta ja mesiangervoa.



Sadonkorjuun jälkeen alkoi riistakausi, jota onkin jatkunut aina näihin päiviin asti. Ajokoiramme ovat käyneet isännän kanssa ahkerasti jänismetsällä ja saalistakin on tullut syötäväksi asti. Jäniksen lisäksi isäntä on käynyt metsästämässä myös monenlaista muuta riistaa, joten kaupan lihatiskillä ei ole tarvinnut käydä lihaa ostamassa.

Ajokoiristamme Halla on osallistunut talven aikana kahteen ajokokeeseen. Kokeiden määrä jäi melko vähäiseksi sen vuoksi, että Hallalle tuli juoksu kesken parhaan metsästys- ja koekauden. Myös Hillan tyttären Millan kanssa oli ajatus lähteä kokeeseen vielä tämän kauden aikana, mutta Millankin juoksu tuli sellaiseen aikaan, että se sotki koesuunnitelmat tältä talvelta. Metsästyskausi alkaa pikku hiljaa olla lopuillaan ja tiukan kauden jälkeen on hyvä viettää aikaa leikkimällä kavereiden kanssa kevätauringon paisteessa.



Joulukuun alussa Esko kävi silmätarkastuksessa, koska Eskoa oli kysytty isäksi yhteen pentueeseen. Silmätarkastuksessa selvisi kuitenkin, että Eskon oikeassa silmässä on nukleaarinen katarakta, ja sen seurauksena Eskoa ei voida käyttää enää jalostukseen. Katarakta eli harmaakaihi todennäköisesti sokeuttaa Eskon silmän jossain vaiheessa, mutta Eskon jo syntyneiden jälkeläisten kannalta katarakta ei eläinlääkärin mukaan aiheuta jalostuskieltoa, koska kataraktan periytyminen ei ole "suoraviivaista", vaan on täysin sattumanvaraista, saako joku jälkeläisistä sen vai eikö saa.

Joulun aikaan saimme kuulla, että Hallan toinen Rosvo-pentueen pojista, Rosvo-Rudolf eli Urkki, oli jouduttu lopettamaan yllättäen. Urkki oli saanut äkillisiä kipukohtauksia, joille ei löytynyt syytä, ja Urkin perhe oli joutunut tekemään raskaan päätöksen Urkin lopettamisesta. Urkki oli viety Helsinkiin asti tutkimuksiin, mutta eläinlääkäri ei ollut osannut sanoa syytä Urkin kipukohtauksille, joten ruumiinavaus kertoo myöhemmin, mikä oli Urkin kipujen taustalla. Olemme todella pahoillamme Urkin kohtalosta ja toivotamme voimia Urkin perheelle.

Uudenvuodenpäivänä laumaamme saapui uusi jäsen, kun hain meille kissanpennun Kesälahdelta. Pentu sai nimekseen Viuhti. Neljä ja puoli vuotta sitten kadonnut ensimmäinen Viuhtimme ei koskaan palannut takaisin, joten halusin nimetä uuden tulokkaan sen mukaan. Nyt Tiuhti-kissallamme on jälleen kaverina Viuhti.



Tiuhti ei ollut aluksi kovin innoissaan pienestä Viuhti-riiviöstä, mutta Viuhtista ja Martasta tuli saman tien parhaat kaverit. Viuhti ja Martta leikkivät mielellään keskenään ja vauhti on välillä kovaa, kun ne jahtaavat toisiaan pitkin taloa ja vilahtelevat isompien koirien jalkojen välistä ennen kuin kukaan ehtii tajuta mitään. Martan ja Viuhtin leikkejä katsellessa tulee aina hyvälle tuulelle.



Elsalla alkoi juoksu tammikuun puolen välin aikoihin. Olimme päättäneet jo aiemmin, ettei Elsaa astuteta tästä juoksusta, joten kääpiöpinserin pentuja ei ole tulossa tänä keväänä. Seuraavat kääpiöpinserin pennut saattavat syntyä ensi vuoden keväällä, jos kaikki suunnitelmat menevät nappiin. Siihen on kuitenkin vielä pitkä aika, joten niitä suunnitelmia ehtii hioa vielä pitkään.

Lammaslaumamme harveni tammikuun loppupuolella, kun isäntä teurasti suurimman osan karitsoistamme. Laumaamme jäi vielä kaksi pässiä, Alfa Romeo ja Aston Martin, jotka pääsivät jatkamaan sukua aikuisten uuhiemme, Toffeen, Kinuskin, Vaniljan ja Mintun kanssa. Molemmat pojat näyttivät tietävän saman tien, mitä niiden pitää tehdä, joten kesällä on jälleen odotettavissa pieniä karitsoita pihapiiriä laiduntamaan.



Tällä hetkellä odottelemme Hillan juoksun alkamista. Hilla on tarkoitus astuttaa tästä juoksusta, joten jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti, meillä on myöhemmin keväällä pieniä ajokoiran pentuja vipeltämässä koiramökissä ja kevään lämmetessä myös muualla pihapiirissä.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Kevään ja alkukesän tapahtumia

Alkuvuosi on kulunut sellaisella vauhdilla, etten ole ehtinyt päivittää edes blogiani. Tai, jos ollaan rehellisiä, niin silloin tällöin olisi varmasti ollut aikaa, mutta niinä hetkinä pää on lyönyt sen verran tyhjää, ettei blogin kirjoittamisesta ole tullut mitään. Nyt, kun pahimmat kiireet alkavat hellittää ja kauan kaivattu lomakin alkaa lähestyä, taipuvat aivosolutkin jo sen verran, että saan päivitettyä alkuvuoden tapahtumat myös tänne blogiin. Tiedän toki, että blogin idea olisi olla huomattavasti ajankohtaisempi kuin mitä nämä minun päivitykseni ovat, mutta sovitaan, että "parempi myöhään kuin ei milloinkaan".

18.2. Elsa synnytti neljä pentua: kolme potraa poikaa ja yhden prinsessan. Pentuvarauksia oli seitsemän, joten osa pennunvaraajista joutui pettymään, kun jäivät ilman suloista kääkkäpentua. Elsa hoiti pentunsa yhtä suurella antaumuksella kuin ensimmäiselläkin kerralla. Pentueesta tuli Onnen-pentue, koska pentujen emä Elsa ja isä Edy ovat hyvin iloisia ja onnellisia koiria.



2.3. Kuulimme, että keväällä 2013 syntynyt Hillan pentu Mehtäpirun Idän-Toivo "Topi" oli ajanut helmikuun lopulla 81,04 pisteen AJOK-1-tuloksen. Topi oli tuolloin vasta 10 kuukauden ikäinen. Topin sisarukset ovat lähes kaikki osoittaneet olevansa hyvin varhaiskypsiä ja innokkaita jäniksenajajia. Myös meillä olevat Mehtäpirun Idän-Sointu "Malla" ja Mehtäpirun Idän-Helmi "Milla" ajoivat keväthangilla lähes 8-tuntisia ajoja. Metsästysinto onkin ominaisuus, jota yritämme - terveyden lisäksi - vaalia kasvatustyössämme.

12.4. Elsan pentu Mehtäpirun Onnenpekka "Chili" lähti uuteen kotiinsa. Chili muutti Rääkkylään.



16.4. Elsan pentu Mehtäpirun Onnenliekki "Eemi" lähti uuteen kotiinsa. Eemi asuu isänsä luona Joensuussa.



19.4. Elsan pentu Mehtäpirun Onnenamuletti "Hulda" lähti uuteen kotiinsa. Hulda muutti Helsinkiin.



22.4. Halla synnytti viisi pentua: kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Hallan vatsan ympärysmitan perusteella pentuja olisi voinut kuvitella olevan enemmänkin, mutta pennut olivat niin kookkaita, ettei niitä olisi mahtunut yhtään enempää Hallan sisään.



25.4. Elsan pentu Mehtäpirun Onnenapila "Nemo" lähti uuteen kotiinsa. Nemo muutti Siilinjärvelle.



2.5. Hilla synnytti kaksi poikaa. Hillan vatsan perusteella olimme alkaneet jo epäillä, että olikohan kaikki ultrassa näkyneet viisi pentua sulautuneet takaisin kohtuun. Röntgenkuvassa kohdussa näkyi kuitenkin kaksi pentua, joten lasketun ajan lähestyessä tiesimme, mitä odottaa - tosin pentujen sukupuoli oli vielä arvoitus. Hilla synnytti ensin todella ison pojan, joka painoi yli 600 grammaa. Toinenkin poika oli reilun kokoinen eli lähes puolikiloinen.



9.6. Oli surun päivä, koska jouduimme lopettamaan Hillan toisen pennun. Pikku-Hulkin kasvu alkoi tyrehtyä ensimmäisen matokuurin jälkeen, ja koska oireet viittasivat vaikeaan portosysteemiseen shunttiin, emme voineet tehdä muuta kuin päästää suloisen Pikku-Hulkin sateenkaarisillalle. Viimeisenä aamunaan Pikku-Hulkilla alkoi ilmetä selkeitä neurologisia vaivoja, eikä se pystynyt enää varaamaan takajalkojensa päälle, joten tiesimme, ettei mitään ollut enää tehtävissä Pikku-Hulkin pelastamiseksi.



Myöhemmin samana päivänä käytimme Millan ja Mallan lonkka- ja kyynärnivelkuvauksissa. Kennelliiton virallisen lausunnon mukaan molempien lonkat ovat B/B ja kyynärät 0/0, joten molempien kanssa voidaan jatkaa huoletta jäniksen ajattamista.



15.6. Hallan tyttö Mehtäpirun Rosvo-Ronja "Ronja" lähti uuteen kotiinsa. Ronja muutti Tohmajärvelle.



20.6. Aamuyöllä Suklaa synnytti viisi karitsaa: kaksi uuhta (yksi ruskea ja yksi musta) ja kolme pässiä (yksi ruskea ja kaksi mustaa).



Iltapäivällä Hallan pennut Mehtäpirun Rosvo-Roope "Rauno", Mehtäpirun Rosvo-Rudolf "Urkki" ja Mehtäpirun Rosvo-Raisa "Raisa" lähtivät uusiin koteihinsa. Rauno muutti Kontiolahdelle, Rudolf Juvalle ja Raisa Tohmajärvelle.





Illansuussa Toffee (alias Elma) synnytti kolme karitsaa: yhden ruskean uuhin ja kaksi mustaa pässiä. Olimme edellisen valvotun yön jälkeen juuri tuolloin päiväunilla, ja kun heräsimme, oli synnytys jo ohi, vaikka ennen unille lähtöä ei ollut vielä minkäänlaisia viitteitä siitä, että Toffee alkaisi synnyttää. Valitettavasti toinen pässeistä ei ollut selvinnyt synnytyskalvoista ulos ja oli jo kylmä siinä vaiheessa, kun heräsimme reilun tunnin unilta.



23.6. Kinuski (alias Esteri) synnytti kolme karitsaa: kaikki uuhia (kaksi ruskeaa ja yksi musta). Jokaisella tytöllä on päälaella pieni valkoinen laikku, joka on muisto Albertti-isältä.



24.6. Suklaan toinen tyttö muuttui vaisuksi. Yritimme lisäruokkia sitä, jotta se olisi saanut lisävoimia, mutta valitettavasti emme pystyneet auttamaan sitä ja seuraavana yönä pieni ruskea tyttö siirtyi laiduntamaan autuaammille niityille.



26.6. Hillan ainokainen, Mehtäpirun Hulk "Hulk" lähti uuteen kotiinsa. Hulk muutti Tuupovaaraan.



27.6. Minttu synnytti varhain aamulla kaksi karitsaa, molemmat valkoisia pässejä.



4.7. Vanilja synnytti aamuyöllä kaksi karitsaa, valkoisen uuhin ja valkoisen pässin.



Kevät ja alkukesä on ollut siis täynnä tunteita; on saatu iloita koiranpentujen ja karitsojen syntymistä ja on vuodatettu kyyneliä pentujen lähtiessä uusiin koteihinsa ja joutuessamme luopumaan Pikku-Hulkista ja kahdesta karitsasta ennen aikojaan. Elämä antaa ja ottaa, mutta pienten koirien ja lampaiden leikkejä katsellessa unohtuu surut ja ymmärtää, että loppujen lopuksi elämä on aivan ihanaa ja siitä kannattaa nauttia täysin rinnoin joka päivä.